lauantai 22. elokuuta 2020

Kuulumisia, tuloksia ja tuloksettomuutta

 Vuosi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Aktiiviseen elämänmenoon Facebookin ja Instagramin tarjomat nopean päivityksen mahdollisuudet ovat sopineet paremmin. Kaksi alle kolmevuotiasta lasta pitää arjen sen verran kiireisenä, että koirien kanssakin elo on hieman rauhallisempaa kuin kolme vuotta taaksepäin. 

Vauhtin toinen pentue on nyt vuoden ikäinen. Kontio ja Kaarne on terveystutkittu lonkkien ja kyynärien (Varmalta myös polvet) osalta terveeksi. Loppuporukka on sen verran kookkaampaa kaveria, että he odottelevat hieman jäntevöitymistä kasvun päätteeksi ennen kuin suuntaavat kuviin. Kontio ehti myös keväällä käymään Ruotsissa verijäljen ”taipumuskokeessa” ja oli läpäissyt sen hyvin arvosteluin. Taipumuskokeessa ovat käyneet Moka (Kitkuttaja) ja Papu (Kamppi). Moka läpäisi kokeen ja startannee ensi vuonna nomekokeissa. Papulla oli puolestaan kolmas varis mennyt rikki ja tarvitaan uusintayritys. Varma oli taipumuskokeesen ilmoitettu, mutta aloitti juoksun - koeaamuna! Sen myötä piti unohtaa Juniorimestaruudessa starttaaminen. Harmitti vietävästi, koska koira tuntui todella hyvälle. Laitoin heti pariin taippariin ilmoittautumisen menemään, mutta varasijoille jäätiin. Täytynee siis siirtää haaveet alokasluokan käymisestä ensi vuodelle.

Alokasluokassa kuluneena kautena on startannut Vergi. Koeura aloitettiin 2-tuloksella, haparointia markkeerauksessa, mutta jo seuraavassa kokeessa Vergi paikkasi puutteita tehden 1-palkinnon arvoisesti töitä. Erityisesti haku oli hienoa katsottavaa. Onnistuminen tuli flattien Kisälli-mestaruudessa, joten Vergi sijoitti kokonaiskilpailussa kolmanneksi!

Vauhti aloitti koekauden treenaamattomana kesäkuussa Kemissä (Thanks korona! Sen myötä päiväkodista otettiin pois 2-vuotias ja kotona jo valmiiksi löi tahtia elämään helmikuussa syntynyt vauva). Se teki erinomaisen kokeen hyvällä asenteella suorittaen kaikki tehtävät, mutta pieni haparointi 2-markkeerauksessa pudotti sen 1. palkinnolta. Vasta näin jälkikäteen olen tajunnut kuinka lähellä se ykkönen oli, kun kokeen jälkeen leijuin jo siitä kakkospalkinnostakin! Tästä innostuneena ajattelin ilmoittaa sitä heti perään muuallekin kokeisiin, mutta päällekkäisyyksien takia ei kokeita sitten kalenteriin mahtunut. WT-koestartti meni puihin oman sairastumisen takia. Asetin keväällä tavoitteeksi viimeistellä tämän kauden aikana JVA-tittelin, joten onneksi MEJÄ-kokeiden osalta oli parempi tuuri ja päästiin kahteen kokeeseen, joihin olin ilmoittautunut. Yhden testijäljen perusteella todettiin, että ei se ole kolmessa vuodessa unohtanut miten jäljestää. Ensimmäisestä saatiin Hailuodosta ykköstulos 47 pisteellä kauheasta hellekelistä. Kuumassa on jäljestetty ennenkin, mutta tämä oli jotain hirveää. Luulin Vauhtinkin hyytyvän kolmannelle osuudelle, mutta sehän vain hidasti kerrankin itse. Toinen koe viimeisteli JVA-tittelin heti elokuun alussa hienolla 48 pisteen tuloksella. Vauhti palkittiin myös kokeen parhaana koirana.

Kun MEJÄ oli paketissa, olikin Flattimestaruuden aika. Hyvillä mielin kokeeseen, kun nyt oli vähän jopa ehditty treenatakin ja koira oli ollut treeneissä varovaisesti sanoen todella hyvä. Arvelin puutteita olevan kaksoismarkkeerauksen suorittamisessa, koska niihin ei ehditty paneutumaan. Kokeessa olikin sitten puutteita vaikka ja missä ja katastrofi kuittautui rikottuun riistaan. Mikä farssi. Kovakorvainen, kovasuinen ja kuuma. Ainoa tehtävä, joka siltä olisi onnistunut, oli haku. Kova oli pudotus edellisestä kokeesta, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Kasvattajalle balsamia haavoihin oli Vauhtin Hoppu-veljen hieno debyytti voittajassa sen saaden 2. palkinnon!

Viikko tästä alkoikin sitten jo sorsastus. Vauhti on tuttuun tapaan aloituksessa merellä ja noutoja on tullut kuulema hyvin. Ilman koiraa olisi riistaa ollut hukassa. Kasvattaja on erittäin iloinen ja tyytyväinen mukavista kuulumisista, joita kasvateista kuuluu. Kyyhkylle ja sorsalle on päässyt taas useampi kokenut ja vähän kokemattomampi Allikko. Tämä se on parasta. Kokeet on kokeita ja niissä pärjääminen hieno juttu, mutta kun metsästyskausi alkaa on hienoa kuulla, kuinka vähemmänkin harjoitetut koirat osaavat toimia metsästystilanteessa juuri niin kuin noutajan kuuluukin. Sillä se on kasvattamisen idea.